Elämä veitikka viisas ja nuori
Mun iloisen pillini laittoi,
Sointuvan oksan se lemmestä löysi
Ja viinipuusta sen taittoi.
Soitin pillillä pienen polskan
Ja ilosta itkin ja nauroin.
Sitten ma soitin kun iltaisin istuin
Mun kotini nurmikolla,
Laitumen laidalla karitsa hyppi
Ja mun oli hyvä olla.
Soitin pillillä pienen polskan
Ja ilosta itkin ja nauroin.
Sitten mä jätin ne kotoiset rannat
Ja kiertelin mielin määrin.
Nuorruutta itkin ja neitoni mieltä,
Mutt' huomasin surreeni väärin.
Soitin pillillä pienen polskan
Ja ilosta itkin ja nauroin.
Joskin mun heleä heilini hylkäs.
Niin enhän valita noita,
Onhan maailma tyttöjä täynnä
Kuin ahot on mansikoita.
Soitan pillillä pienen polskan
Ja ilosta itken ja nauran.
Vaikk' olen köyhä ja köyhän lapsi
Ja monta on matkan vaaraa,
Rikkaita riemuja sentään laulan
Keskellä maantien haaraa.
Soitan pillillä pienen polskan
Ja ilosta itken ja nauran.
Maailma pillini ryöstää tahtois?
Ja rikki sen kivihin löisi,
En sitä vaihtis tähtiinkään,
En hopeatynnyriin möisi. |
Elu – see piiga osav ja noor
mulle meisterdas lõbusa pilli.
Lembepuu okstest helina leidis,
pilli vestis viinapuust.
Mängisin pillil väikese polka
ja rõõmust nutsin ja naersin.
Mängisin siis, kui õhtuti istusin
kodusel õuemurul,
niidu veeres lõi talleke kepsu,
minul nii hea oli olla.
Mängisin pillil väikese polka
ja rõõmust nutsin ja naersin.
Siis jätsin maha kodused rannad
ja rändasin maailmas ringi.
Leinasin noorust ja mind hüljanud neid
kuid mõistsin, et kahetsen asjata.
Mängisin pillil väikese polka
ja rõõmust nutsin ja naersin.
Kuigi mu kaunid neiud mind jätsid,
ei nuta neid taga ma enam.
On ju maailm tüdrukuid täis
nagu heinamaa maasikaid.
Mängin pillil väikese polka
ja rõõmust nutan ja naeran.
Kuigi olen vaene ja vaeste laps
ja mu tee on ohtusid täis,
siiski rõõmudest tulvil on laulud,
mida maanteeristil ma laulan.
Mängin pillil väikese polka
ja rõõmust nutan ja naeran.
Kas maailm mult pilli röövida tahab?
Ja kividel puruks lüüa?
Ei vahetaks seda ma taevatähtede vastu,
ega müüks tünnitäie hõbeda eest. |
|